tiistai 16. maaliskuuta 2010

When I was dying, you become my breath

kzah ja doriga, minun hahmojani.

Joskus sitä elää hämmennyksessä
keksii tekosyitä
eikä kuulu minnekään.
Jokainen ihminen on vieras
jokainen katsoo sinua väärin
ja jokaisen sanoista tulkitset johtopäätöksiä.

Joskus sitä tulee järkiinsä
tajuaa että nyt minä toimin väärin
mutta menee silti tunteen mukana.
Carpe diem, tiedättehän.

Olen sanonut usein, ettei minua kesytetä.
Ettei kukaan sitä tule tekemään.
Mutta olen vihdoin tajunnut,
että on olemassa ihminen
jonka haluaisin minut kesyttävän.
En olisi enää villeläin,
olisin sinun kettusi.

(
siirryin takaisin suomenkieleen. ei tämä blogi ole englantia varten.)

Ei kommentteja: